Googlasin oireeni – ja huomasin, ettei se ole aina hyvä idea

Rehellisesti sanottuna: minäkin googlaan oireeni. Nuorempana enemmän, mutta tulee sitä tehtyä näin vanhempana ja kokeneempanakin.

Jos päätä särkee oudosti, väsyttää tavallista enemmän, niveliä kolottaa tai uni on ollut huonoa pidempään, huomaan helposti avaavani puhelimen ja kirjoittavani hakukenttään oireeni. Usein vielä surffailen keskustelupalstoille, joissa joku toinen kertoo kokevansa “täsmälleen samaa”. Ja usein käy niin, että olo ei sen jälkeen ole yhtään parempi – päinvastoin.

Somessa ja netissä terveyteen liittyvä tieto on kaikkialla. Osa siitä on hyödyllistä, osa täysin harmitonta, mutta osa myös pelottavaa, yksinkertaistettua tai virheellistä. Silti sitä tulee luettua, koska tieto on helposti saatavilla ja usein kirjoitettu vakuuttavasti. Ja tämä siitäkin huolimatta, että teen töitä tutkijoiden ja lääkäreiden parissa!

Somen terveysväitteet tuntuvat helposti kuluttajan korvissa uskottavilta, koska moni niistä alkaa lauseella: “Tutkimusten mukaan…” tai “Lääkärit eivät tästä puhu, mutta…” Kun mukaan on liitetty henkilökohtainen tarina tai vahva mielipide, viesti tuntuu helposti aidolta, vaikka lähdettä ei olisi tai tieto olisi irrotettu täysin asiayhteydestä. Keskustelupalstoilla taas vastaukset ovat usein nopeita ja ”varmoja”. Joku on kokenut saman, saanut diagnoosin ja parantunut. On inhimillistä ajatella, että oma tilanne on samanlainen.

Jos jokin väite tai ”kikkakolmonen” somessa kiinnostaa minua, tarkistan tiedon turvallisista lähteistä. Terveyteen ja yleisesti hyvinvointiin liittyvistä asioista keskustellaan myös usein töissä oman tiimin kesken, jossa on luotettavaa asiantuntemusta tarjolla. Olen tässä asiassa työni puolesta etuoikeutetussa asemassa. Erilaisia somekeskusteluja ja kirjoituksia lukiessa voi helposti unohtua yksi olennainen asia: oireet voivat tarkoittaa hyvin eri asioita eri ihmisillä, eri elämäntilanteissa ja eri taustoilla.

Olen huomannut, että oireiden googlaaminen johtaa usein pahimpaan mahdolliseen selitykseen. Useammin se herättää lisää kysymyksiä, epävarmuutta ja huolta. Se ei tarkoita, etteikö tietoa kannattaisi etsiä lainkaan. Kannattaa kuitenkin pohtia seuraavia asioita:

• Kuka tiedon on tuottanut?

• Perustuuko se tutkimukseen vai kokemukseen?

• Yritetäänkö minulle myydä jotain?

• Ja ennen kaikkea: auttaako tämä tieto minua oikeasti?

Mediataitoa tarvitaan myös terveysasioissa

Mediataidot eivät koske vain uutisia tai somevaikuttajia, vaan myös terveyttä. Me kuluttajina tarvitsemme kykyä pysähtyä, arvioida ja joskus myös olla etsimättä enempää tietoa. Kaikkea ei tarvitse selvittää itse. Kaikkea ei kannata uskoa siksi, että se on kirjoitettu vakuuttavasti. Ja kaikkeen ei löydy vastausta yhdellä googlehaulla.

Tämä blogi on osa Mediataitoviikon (9.–15.2.) kokonaisuutta, jonka aikana tarkastelemme mediataitoja useista eri näkökulmista: kuluttajan ja nuoren opiskelijan, mutta myös lääkärin ja tutkijan silmin. Itse en edusta mitään asiantuntijaroolia, vaan olen yksi monista kuluttajista, jotka elävät jatkuvan tietotulvan keskellä ja pyrkivät tekemään mahdollisimman järkeviä valintoja.

Leppoisaa viikonloppua!

Saila, KuLTun hallintoassistentti