Miten suhtautua terveysviestintään ja -sisältöihin

Terveys ja hyvinvointi ovat median suosikkiaiheita, sillä ne luonnollisesti kiinnostavat suurinta osaa meistä. Median, sekä sosiaalisen että perinteisen, tavoite on haalia katsojia ja seuraajia. Jotkin tähän pyrkivät keinot voivat olla arveluttavia. On hyvä tiedostaa, että taloudelliset intressit ohjaavat median tuottamaa sisältöä. Ääripään ilmiöt ovat kiehtovia, jopa pelottavia, mutta yleisöä koukuttavia. Ihmisen huolta omasta tai lähimmäistensä terveydestä voidaan käyttää hyväksi.

Terveyden määritelmä on epätarkkarajainen ja monisyinen; siihen vaikuttavat niin fyysinen, psyykkinen kuin sosiaalinenkin hyvinvointi. Median antama kuva on monesti yksipuolisempi. Hyvinvointi linkittyy hoikkaan ja lihaksikkaaseen vartaloon, säihkyvän valkoisiin hampaisiin sekä iloisen energiseen olemukseen. Silti kukaan ei voi nähdä toisen ihmisen pään sisälle ja tietää, onko hän tyytyväinen ja luottavainen elämäänsä. Moitteeton ulkoinen olemus luo kuitenkin mielikuvan, että kyseisellä ihmisellä on kaikki kunnossa. Vaikuttavan ja vakuuttavan ulosannin perusteella on helppo uskoa sosiaalisen median julkaisuja, jossa sisällöntuottajan hyvinvointi perustuu johonkin tuotteeseen tai palveluun. Mielikuvamainonta ei sinänsä ole uutta, mutta somessa se voi olla hankalampi tunnistaa kuin perinteisessä mediassa.

Mediassa erilaiset kokemusasiantuntijat voivat tarjota helppoja ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Esimerkkinä ravitsemus, josta on hyvin paljon eri näkemyksiä ja koulukuntia. Ihminen voi laihtua ravitsemussuositusten vastaisella ruokavaliolla, mutta yksittäistapauksiin perustuvaa metodia ei pitäisi markkinoida koko väestölle ilman tutkimusnäyttöä. Ihmiset eivät aina käsitä, mitä eroa on ravitsemusasiantuntijalla ja kliinisellä ravitsemusterapeutilla. Ensimmäinen on voinut perehtyä aiheeseen syvällisestikin tai sitten ei lainkaan. Toinen on yliopistotason tutkinnon suorittanut ja Valviran laillistama terveydenhuollon ammattilainen.

Ravitsemusterapeutin ohjaus perustuu tutkittuun tietoon ja laaja-alaiseen ravitsemusosaamiseen eri sairaudet ja elämäntilanne huomioiden. Hyvinvointivaikuttajan tarjoaman dieetti saattaa vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta, varsinkin jos takuuna on tietyn suuruinen painonpudotus. Mutta projektin jälkeen ihminen voi jäädä tyhjän päälle eikä saa mitään tukea itse painonhallintaan – ja kilot tulevat korkojen kera takaisin.

Eräs epäolennaisen terveystiedon välittäjä on tohtori Google. Esimerkiksi päänsärystä ja väsymyksestä kärsii varmasti meistä jokainen toisinaan, ja syy on suurimmassa osassa tapauksista hyvälaatuinen. Hakukone tarjoaa kuitenkin paljon vaihtoehtoisia diagnooseja eri klikkiotsikoiden takaa: muun muassa syöpä, verenkiertohäiriö tai vakava infektio. On ymmärrettävää, että tuolloin pelko pahimmasta voi saada vallan ja ihminen hakeutuu lääkärin vastaanotolle. Tilanne kulminoituu, kun lääkäri ja potilas ovat eri mieltä diagnoosista ja jatkotutkimustarpeesta.

Poikkeavia oireita havaittuaan kannattaa ensi sijassa olla yhteydessä terveydenhuollon ammattilaiseen eikä googletella itselleen diagnoosia. Lääkäri katsoo tilannetta asiantuntijan silmin ja pystyy muodostamaan objektiivisen kokonaiskuvan esitietojen ja tutkimuslöydösten perusteella. Potilaan huoli ja hätä ovat aitoja, joten hyvän käytännön mukaisesti hänelle tulisi perustella, miksi kyseisistä havainnoista tarvitsee tai ei tarvitse olla huolissaan. Jos oireista haluaa lisätietoa, kannattaa sitä hakea luotettavista lähteistä kuten Terveyskylä.fi tai Duodecim Terveyskirjasto® -sivustolta.

Ihmisten kiinnostus terveyteen ja hyvinvointiin on positiivinen ilmiö. Tärkeää kuitenkin muistaa lähdekriittisyys sekä maalaisjärjen käyttö; jos lupaukset kuulostavat liian hyviltä ollakseen totta, ne todennäköisesti johtavat harhaan. Terveydentilaa ei kannata määrittää pelkkien hakukonelöydösten perusteella, sillä omat tunteet vääristävät tiedon analysointia. Oireiden lisäksi lääkärin diagnoosi perustuu potilaan tutkimiseen, mahdollisesti verikokeisiin sekä kuvantamis- ym. tutkimuksiin. Täten lopputulema voi olla jotain aivan muuta kuin potilas on olettanut.

Marianne Kosonen, liikuntalääketieteeseen erikoistuva lääkäri, KuLTu